Ennen kesälomia kaikki yrittävät saada työpöytänsä tyhjäksi. Näin myös Verohallinnossa, joka lähettää suuria määriä selvityspyyntöjä verovelvollisille juuri kesän kynnyksellä. Sekä yrittäjät että vastuurooleissa olevat joutuvat kesällä hikoilemaan ei vain helteen vaan myös Verohallinnon kirjeen aiheuttaman tuskan ja epävarmuuden vuoksi. Hyvin laadittu vastaus voi nopeuttaa käsittelyä, vähentää lisäkysymyksiä ja parhaassa tapauksessa estää tarpeettoman veroriidan. Tässä lextoorissa kerrotaan muutamia perusasioita selvityspyyntöön vastaamisesta.
Selvityspyyntöön suosittelemme vastaamaan asiantuntijan kanssa. Näin vältetään muun muassa selvityspyyntökierre, jossa epäselvästä vastauksesta aiheutuu aina vain uusi selvityspyyntö. Asiantuntijaan kannattaa ottaa yhteyttä mieluummin heti eikä vasta muutaman annetun selvityspyyntövastauksen jälkeen. Verohallinnolle esitettäessä asioita, tulee olla tarkkana, jotta ehkä varomattomuutta tai epähuomiossa, ei esitetä jotain sellaista, mikä ei johda oikeaan tulkintaan. Kun ”juna” lähtee väärälle raiteelle, sitä on enää vaikeaa kääntää.
Selvityspyyntövastauksessa on tärkeää käyttää termejä, jotka Verohallinto ymmärtää yksiselitteisesti. Jos mahdollista, käytä termejä, jotka löytyvät laista tai Verohallinnon ohjeista. Esimerkiksi ”provisio” voi puhekielessä tarkoittaa palkkiota välityksestä tai komissiokaupasta. Provisiopalkkion verotus voi kuitenkin olla kiinni siitä, onko kyse välitys- vai komissiokaupasta. Tarkkana saa olla myös, käyttääkö vastauksessa termiä leasing vai vuokraus.
Lisäksi selvityspyyntövastauksessa tulee vastata siihen, mitä on kysytty. On tärkeää, että vastauksesta löytyy vastaukset esitettyihin kysymyksiin mahdollisimman selkeästi esitettynä. Mikäli johonkin esitettyyn kysymykseen ei voida vastata, tulee tämä tilanne selittää ja perustella. Toisaalta varmuuden vuoksi ei kannata vastata myöskään ”kaikkea mahdollista”. Lyhyt ja selkeä vastaus on aina parempi kuin pitkä ja polveileva kertomus.
Selvityspyyntöön vastaaminen vaatii usein sekä verovelvollisen, kirjanpitäjän että asiantuntijan yhteistyötä. Verovelvollinen osaa parhaiten kertoa, mitä yhtiö tekee ja miten liiketoiminta on organisoitu. Kirjanpitäjä osaa kertoa, miten joku asia on käsitelty kirjanpidossa. Kirjanpitäjä saa otettua järjestelmistä usein vaaditut pääkirjan otteet, tositteet ja tilinpäätösasiakirjat. Asiantuntija taas osaa muotoilla vastauksen niin, että se ymmärretään Verohallinnossa oikein. Monesti asia voidaan esittää useassa eri valossa. Asian muotoilu verovelvolliselle edullisella tavalla kysyy asiantuntijan ammattitaitoa, jossa yhdistyvät vuosien kokemus, argumentaatiotaito sekä verotuksen terminologian tuntemus.
Selvityspyynnön määräpäivään saa yleensä haettua lisäaikaa ensimmäisellä kerralla. Jos lisäaikaa pyydetään kerta toisensa jälkeen, Verohallinto suhtautuu pyyntöihin nihkeämmin, mikä sinänsä on aivan ymmärrettävää. Suosittelemme myös vastaamaan annetussa määräajassa, jos se suinkin on mahdollista. Määräaikojen hakeminen varmuuden vuoksi ei ole hyvä tapa toimia.
Verohallinto kertoo vain harvoin, miksi tiettyä asiaa pyydetään selvittämään. Osin tämä on taktiikka, jolla verovelvollinen saadaan mahdollisesti kertomaan asiasta itselleen epäedullisia seikkoja. Usein syy on kuitenkin puhtaasti ajattelemattomuus. Tausta kysymyksille on asia, jonka asiantuntija osaa yleensä kertoa. Toisinaan Verohallinto yllättää kokeneenkin asiantuntijan ja tällöin joudutaan pohtimaan, mihin kysyttyä seikkaa mahdollisesti tarvitaan vai kysytäänkö sitä vain ns. kysymisen ilosta ja varmuuden vuoksi.
Jos sanallisen vastauksen tueksi on mahdollista liittää asiasta dokumentti, se yleensä kannattaa liittää. Dokumentti on aina varmempi todistelu kuin pelkkä sana
Selkeät virheet kannattaa tunnustaa ja korjata oma-aloitteisesti. Kaikkea ei voi eikä kannata yrittää selittää parhain päin. Jos esimerkiksi on selvää, että arvonlisäveron vähennykset tulisi jakaa, mutta sitä ei ole tehty, Verohallinnolle kannattaa kertoa miten ja milloin asia tullaan korjaamaan sekä ilmoittaa, että asia tullaan huomioimaan myös jatkossa.
Monet selvityspyynnöt näyttävät yksinkertaisilta, vaikka niiden taustalla saattaa olla oikeudellisesti iso kysymys. Esimerkiksi: onko kyse elinkeinotoiminnasta, onko meno vähennyskelpoinen, onko kyse oikeasta verokaudesta, onko kirjanpidon ja verotuksen ero käsitelty oikein, pitäisikö korjata ilmoitus vai antaa pelkkä selvitys.
Tyypillisiä virheitä selvityspyyntöön vastaamisessa:
• Vastataan liian myöhään tai jätetään kokonaan vastaamatta.
• Vastaus muotoillaan väärin, koska ei tunnisteta, mikä verokysymys pyynnön taustalla on.
• Lähetetään liikaa aineistoa, vaikka Verohallinto pyytää nimenomaan vain tiettyä selvitystä tai tiettyjä liitteitä.
• Esitetään arvioita tilanteesta, vaikka asia pitäisi tarkistaa kirjanpidosta, sopimuksista tai tositteista.
• Yritetään korjata virhe vapaamuotoisella tekstillä, vaikka oikea menettely olisi tehdä korvaava ilmoitus tai oikaisuilmoitus.
• Otetaan asiantuntija mukaan liian myöhään, kun ensimmäinen vastaus on jo lähtenyt puutteellisena tai epäedullisesti muotoiltuna. Jälkikäteinen korjaaminen on menettelyllisesti raskaampaa kuin asian hoitaminen kuntoon heti ensimmäisessä vaiheessa.
Vastauksen pitää olla jäsennelty, todennettava ja ristiriidaton. Varhainen asiantuntija-apu on usein kustannustehokkaampaa kuin asian korjaaminen jälkikäteen.
Kirjoittanut: Kimmo J. Nieminen, 3.7.2026
Kirjoittaja on työskennellyt yli 30 vuotta verotuksen parissa, josta 20 vuotta Verohallinnossa. Kirjoittaja on verotusmenettelyn ja veroprosessin tuntiopettaja Itä-Suomen yliopistossa.