Viime aikoina julkisuudessa on ollut kirjoituksia Verohallinnon eri toimialoihin kohdistuvista verotarkastuksista, joissa toimintaa on pidetty joko harrastuksena tai elinkeinotoimintana vastoin verovelvollisen käsitystä. Etenkin koirankasvattajat ovat olleet verotarkastusten kohteena. Toisin kuin kasvattajat kokevat, Verohallinnon mukaan sen verotuskäytäntö ei ole vuosien varrella muuttunut. Tässä lextoorissa pyritään avaamaan kriteerejä, joiden perusteella arvioidaan sitä, onko toiminnassa kyse harrastuksesta vai elinkeinotoiminnasta.
Toimintaa voidaan pitää tuloverotuksessa joko harrastuksena, tulonhankkimistoimintana tai elinkeinotoimintana. Ratkaisu tehdään kokonaisarviona toiminnan tosiasiallisen tarkoituksen ja toteuttamistavan perusteella. Harrastus- ja tulonhankkimistoimintaan sovelletaan tuloverolakia (TVL), elinkeinotoimintaan puolestaan elinkeinotuloverolakia (EVL). Osakeyhtiönä harjoitettuun toimintaan sovelletaan lähtökohtaisesti elinkeinotuloverolakia, poikkeuksena lähinnä sijoitus- ja vuokraustoiminta.
Harrastustoiminta
Harrastuksesta ei yleensä saada tuloja. Mahdolliset vähäiset tulot eivät ole toiminnan tarkoitus. Harrastustoiminnalle tyypillisiä kriteerejä ovat:
- ei säännöllistä myyntiä, tulot satunnaisia
- kuluja pitkällä tähtäimellä enemmän kuin tuloja
- ei investointeja eikä taloudellista riskiä
Harrastustoiminnan verotuskohtelu tiivistetysti:
- tulot ovat veronalaisia ansiotuloja
- kuluja ei yleensä saa vähentää, jolleivat ne liity suoraan tulon hankkimiseen
- tappioita ei vahvisteta, mikä tarkoittaa sitä, että kuluja hyväksytään korkeintaan tuloja vastaava määrä
Tulonhankkimistoiminta
Tulonhankkimistoiminta jää harrastuksen ja elinkeinotoiminnan väliin. Sillä on ansaintatarkoitus, mutta elinkeinotoiminnan tunnusmerkit eivät täyty. Tarkoituksena on siis hankkia tuloa, mutta toimintaa ei harjoiteta elinkeinotoiminnan edellyttämällä tavalla. Tulonhankkimistoiminnalle tyypillisiä kriteerejä ovat:
- toiminta ei ole täysin satunnaista
- tulot eivät ole vain sivuseikka vaan tarkoitus
- toiminta on kuitenkin:
- pienimuotoista
- epäorganisoitua
- vailla merkittävää taloudellista riskiä tai investointeja
- voiton tavoittelu on rajallista tai epärealistista
Tulonhankkimistoiminnan verotus:
- tulot verotetaan luonteensa mukaan joko ansiotulona tai pääomatulona
- tulonhankkimismenot ovat vähennyskelpoisia
- ansiotulon osalta tappiot vähennetään verovuoden muista ansiotuloista ja seuraavan kymmenen vuoden aikana ansiotulosta sitä mukaa, kun ansiotuloa syntyy
Elinkeinotoiminta
Elinkeinotoimintaa voi luonnehtia ”yritystoiminnaksi”. Toimintaa pidetään elinkeinotoimintana, jos kokonaisuutena arvioiden seuraavat kriteerit täyttyvät ainakin valtaosin:
- voiton tavoittelu
- itsenäisyys
- suunnitelmallisuus
- jatkuvuus
- taloudellisen riskin olemassaolo
- suuntautuminen ulospäin rajoittamattomaan tai ainakin laajahkoon rajattuun henkilöjoukkoon
Minkään edellä luetellun yksittäisen kriteerin täyttyminen tai täyttämättä jääminen ei kuitenkaan ratkaise asiaa.
Voiton tavoittelu tarkoittaa, että toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa ainakin pitkällä aikavälillä. Elinkeinotoiminta on itsenäistä toimintaa, joka tapahtuu verovelvollisen omalla vastuulla ja omissa nimissä. Toiminta on säännöllistä ja jatkuvaa, ei satunnaista. Se voidaan osoittaa esimerkiksi jonkinlaisella suunnitelmalla, budjetilla tai kehittämistavoitteella. Taloudellinen riski tarkoittaa, että tehdään pääomaa vaativia hankintoja, investointeja ja sitoudutaan kuluihin. Toiminta kohdistuu lisäksi laajahkoon asiakaskuntaan, jota haetaan aktiivisesti esim. mainonnan, verkkosivujen ja somekanavien avulla.
Verotus:
- verotetaan elinkeinotulona (EVL)
- kulut ja tappiot lähtökohtaisesti vähennyskelpoisia
Mitä Verohallinto painottaa?
Kokemuksemme mukaan Verohallinto kiinnittää erityisesti huomiota toiminnan tappiollisuuteen. Jos toiminta on tappiollista useana peräkkäisenä verovuotena, toimintaa pidetään herkästi harrastusluonteisena eikä tappioita silloin vahvisteta. Näin tulkitaan, vaikka toiminta olisi jatkuvaa ja siitä saataisiin tuloja.
Verohallinto näyttää painottavan myös toimijan muita tuloja, eli saadaanko pääasiallinen toimeentulo juuri tästä toiminnasta vai käydäänkö myös vakituisessa päivätyössä, jolloin toiminta näyttäytyy Verohallinnolle lähinnä lisätulojen hankkimisena. Asiassa on myös toimialakohtaisia eroja. Asuntoflippausta harjoitetaan usein päätöiden ohella ja toimijat itse pitävät sitä harrastusluonteisena. Ilmeisesti siksi, että toiminta vaatii investointeja ja vastaavasti tulot ovat suuria, Verohallinto pitää asuntoflippausta herkästi elinkeinotoimintana. Eläinten kasvatusta ja esimerkiksi kilpailutoimintaa Verohallinto pitää herkästi harrastustoimintana, jos on muita tuloja eikä toiminta ole selkeästi voitollista.
Kilpailutoiminnan vähennyskelpoisuus
Verohallinto näyttää suhtautuvan eri tavalla erilaisten kilpailujen kustannusten vähennyskelpoisuuteen. Ravi- tai ratsastuskilpailuihin osallistumisen kustannuksia Verohallinto pitää vähennyskelpoisina silloin, kun kilpailutoiminta liittyy myytävien hevosten arvon kasvattamiseen. Sen sijaan emokoiran näyttely- tai kilpailukustannuksia Verohallinto ei pidä vähennyskelpoisina. Näin siitä huolimatta, että näyttely- tai kilpailutoiminta selkeästi nostaa pentujen arvoa. Oikeuskäytäntöä Verohallinnon tulkinnasta ei kuitenkaan ole.
Moottoriurheilutoiminnan Verohallinto näkee yleensä harrastustoimintana, jolloin kilpailutoiminnan kustannukset ovat vähennyskelpoisia vain tuloja vastaavan määrään saakka, vaikka koko toiminta ja sponsoritulojen hankkiminen perustuu kilpailuihin osallistumiseen ja niissä pärjäämiseen.
Arvonlisäverotuksesta
Arvonlisäverotuksessa liiketoiminnan kynnys on matalammalla kuin elinkeinotoiminnan kynnys tuloverotuksessa. Siten sellainenkin toiminta, joka ei ylitä kynnystä tuloverotuksessa, voi olla arvonlisäverotuksessa liiketoimintaa, jolloin siihen liittyviin kuluihin sisältyvät arvonlisäverot voi vähentää.
Myös vähäisen toiminnan harjoittaja (liikevaihto alle 20 000 euroa / vuosi) voi halutessaan hakeutua vapaaehtoisesti arvonlisäverovelvolliseksi, jos toiminta täyttää liiketoiminnan tunnusmerkit arvonlisäverotuksessa. Vapaaehtoisen hakeutumisen kannattavuus tulee arvioida tapauskohtaisesti.
Kokemuksemme mukaan arvonlisäveron liiketoiminnan tunnusmerkkien arvioinnissa Verohallinto valitettavasti tukeutuu usein tuloverotuksen elinkeinotoiminnan tunnusmerkkeihin, vaikkei tunnusmerkkeihin arvonlisäverotuksessa kuulu esimerkiksi voiton tavoittelu tai yrittäjäriski. Riittävää on, kun toiminta on jatkuvaa ja vastikkeellista (tavaran tai palvelun myyntiä vastaan saadaan maksu). Asiasta voi joutua käymään kirjelmöintiä Verohallinnon kanssa.
Kirjoittanut: Kimmo J. Nieminen, 20.3.2026