Uusi rakentamislaki tulee voimaan 1.1.2025. Rakentamislain tavoitteena on tuoda ilmastonmuutoksen torjuminen osaksi rakentamisen lainsäädäntöä. Yhtenä keinona lain esitöissä on korostettu käyttötarkoituksen muuttamista. Rakentamislakiin otettu lisäys koskien poikkeamislupaa luo edellytykset sille, että käyttötarkoituksen muuttaminen asumiseen helpottuu, mutta samalla kuntien harkintavalta laajenee.
Rakentamista koskevan lainsäädännön uudistuessa nykyisestä maankäyttö- ja rakennuslaista erotetaan kaikki rakentamista koskevat pykälät ja ne sisällytetään uudistettuina uuteen rakentamislakiin. Samalla maankäyttö- ja rakennuslain nimi muutetaan alueidenkäyttölaiksi. Rakentamislaki tuo muutoksia käyttötarkoitussääntelyyn, jonka tarkoituksena on helpottaa rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen muuttamista. Muutosten tosiasiallisten vaikutusten voidaan kuitenkin katsoa olevan vielä hieman epäselviä.
Kaavamerkinnät ja -määräykset ovat ratkaisevassa asemassa käyttötarkoituksen muuttamisen olennaisuutta arvioitaessa. Koska asemakaavoihin sisältyvien kaavamerkintöjen ja -määräysten tarkkuustason voidaan katsoa muuttuneen vuosi vuodelta yksityiskohtaisemmiksi, on tämä johtanut tarpeeseen saada asemakaavoihin enemmän poikkeuksia, jotta rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen muuttaminen olisi mahdollista.
Jos ottaa huomioon rakentamislain uudistuksen taustalla olevat tavoitteet ja niiden johdosta tehdyt lisäykset rakentamislain poikkeamislupaa koskevaan säännökseen, on olemassa edellytykset sille, että poikkeamisluvan saaminen käyttötarkoituksen muutoksiin tulee helpottumaan rakentamislain voimaantulon myötä. Tämä perustuu erityisesti siihen, että säännöksen mukaan kaavoitukselliset oikeudelliset edellytykset poikkeamiselle ovat olemassa, kun käyttötarkoitusta muutetaan asemakaavasta poiketen asumiseen. Lisäksi säännökseen on otettu käyttötarkoitusten muutoksiin liittyvä erityinen syy, johon poikkeamisissa voitaisiin vedota.
Uuden rakentamislain voidaan myös katsoa jättävän kunnan viranomaisille merkittävää harkintavaltaa poikkeamisiin liittyen, vaikka säännöksellä on pyritty luomaan valtakunnallisesti määritelty poikkeamisperuste. Laaja harkintavalta tähän liittyen on toisaalta positiivista, jos kunta hyödyntää tämän säännöksen luoman mahdollisuuden ja tämän seurauksena poikkeaminen käyttötarkoituksen muutoksiin liittyen helpottuu. Toisaalta laaja harkintavalta luo riskin siitä, että kuntien väliset erot niiden suhtautumisissa käyttötarkoituksen muutoksiin kasvavat, jos toiset kunnat hyödyntävät nämä säännöksen luomat mahdollisuudet poikkeamislupasääntelyn tietynlaiseen helpottumiseen käyttötarkoituksen muutoksiin liittyen ja toiset kunnat taas harkintavaltansa nojalla noudattavat tiukempaa linjaa tähän liittyen.
Muun muassa Kuntaliitto on käsitellyt tulevaa lakimuutosta ja todennut, että oletettavasti kuntiin tulee myös jatkossa sellaisia poikkeamislupahakemuksia, jotka tosiasiallisesti aiheuttavat haittaa kaavoitukselle tai kaavan toteuttamiselle. Vielä on epäselvää, miten tällaiset poikkeamislupahakemukset pitäisi ratkaista. Poikkeamisen epääminen tulee jatkossa käytännössä tapahtumaan erityisen syyn puuttumisen ja tarkoituksenmukaisuusharkinnan seurauksena. Näin ollen kuntien perusteluiden merkitys poikkeamispäätöksissä kasvaa. Edelleen perusteluilla on merkitystä siitä näkökulmasta, että maanomistajien tasapuolinen kohtelu on varmistettava. Lisäksi päätösten perusteluiden kautta kuntien suhtautumiset käyttötarkoitusten muutoksiin saattavat muuttua läpinäkyvämmiksi.
Seuraamme, millaiseksi oikeustila ja -käytäntö muodostuu käyttötarkoitusten muuttamisiin liittyen tulevaisuudessa, kun rakentamislaki on tullut voimaan.
Kirjoittanut: Veera Ojanen, lakimies, Haglex Oy